Tyhjyyteni on on avointa lukemista
puun takaa varjostaa kaivoitku
yhdessä ja erikseen
Kehollani jäljet
sinusta liikkumassa
sydämeni vedenjakajassa
valokuvaakaan en tarvitse
niin kaunis kaipuu olet vasten poskityynyäni
Rakastan muistovärsynä
sinua ja hajoan kun elämäni on
hetkellinen kangastus
kun kätesi eivät ojennakaan
kyynelparveen liki asvaltin hengitykseen
mutta olen joka puolella maailmassasi lupaan sen
