sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Prinsessatkin ovat ihmisiä

Sinä olet minulle se lyijykynä
jolla tahdon runoilla elämäni saviastiat aina

Tuulilasin pyyhkijöissä
kutsuu vihoviimeinen rakas

Viereen iäti saisin kädet
jonka tunteet kutoisit
vain minun kehtopisaroilleni

Rakastan niin paljon
että paperituulikin
loppuu kesken