torstai 10. helmikuuta 2011

Sydämeni ruukkusykkeisiin jälki sinusta jää

Sydän saanut siivet
eli sinut
ääriviivoillani
jalkasi terät
kohtaa kantajansa
en tahtonutkaan
kuun puolikasta
ikävän saumoilla
neulot sydämen sykettä
tasaiksesi kylkeeni
joutsenen pää
kelluu pituusyleilyssäsi
kunhan sinä olet
teitteni jokainen kerros
jota ei yksikään tuuli riko erilleen
huomaan sateen välähtelyä
jonka pyyhit kädelläsi pohjalliseen ruukkuuni